Ampumajuoksun sm!

Heissaan! Taas hetki mennyt viime kirjoittelusta ja tooosi toosi paljon kaikkea onkin kerennyt tapahtumaan. Viime postauksen kirjoitin Keuruun kisan jälkeen seuraava viikko menikin aika pitkälti Oulussa ensin reenamassa sm-kiosija varten ja viikonloppuna tietenkin kisaillen. Treenit meni ennen sm-kisoja tosi hyvin, harjoitus kisassa ammuin vain 3+1 sakot! Ja koska reenejä oli vain yhdet päivässä oli mulla paljon aikaa viettää uusien ja Vuokatin leireiltä saatujen kavereiden kanssa! Suurimmaksi osaksi käytiin rannalla ja ajeltiin vain ympäri Oulua kahtelemassa paikkoja, onneks oli paikallinen kaverin mukana, koska muuten en olisi ikinä löytänyt Oulussa mihinkään! Tykkäsin kyllä Oulusta kaupunkina tosi paljon se oli jotenkin tosi nätti kaupunki, tosin jos Jyväskylään vertaa ei se tietenkään paljon vaadi...  Mutta siellä oli myös paljon tosi ihania rantoja ja oli kiva päästä mereen uimaan!
Kilpailut meni mun osalta noh vähän kaksjakosesti ammunta ei mennyt kummoisesti, mutta toisaalta eipä sen vielä tarttekkaan mennä hyvin. Mutta juoksemisessa yllätin itsenikin, jaksoin tosi hyvin ja molempina kisapäivinä kroppa sekä hengitys pelas tosi hyvin ja sunnuntaina ei edes edellisen päivän kisa hirveästi painanut. Launtain kisassa olinkin sm yhdeksäs vaikka pääsin kiertämään sakkorinkiä peräti 8kertaa, mikä tarkoittaa, että sain kaksi taulua alas. Juoksu oli kuitenkin niin hyvä että ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Sunnuntain kisassa 6 sakko minuuttia tarkoittaen että joka paikalta osuin yhteen tauluun, mutta taas kerran juoksu kulki ja sijoitus ei kuudesta sakko minuutista huolimatta ollut viimeinen! Juoksu aikani olisi sunnuntain kisassa ollut neljänneksi nopein ja kun otetaan huomioon vielä se että jäin joka ampumapaikalla n.15s olisi aikani ollut luultavasti pelkässsä juoksussa ehkä toiseksi nopein. Ja jos mukana olisi ollut vähän tuuria ja olisin osunut joka paikalta muutamaan tauluun olisi sija ollut neljäs! Tästä on kyllä tosi hyvä jatkaa ja motivaatiota riittää!

Toinen juttu mikä tietenkin on tapahtunut on koulujen alku ja jyväskylään muutto mutta ehkä kirjoitttelen siitä ja mun tän hetken valmennus kuvioista, jotka on nekin vähän muuttunut niin ensi postaukeen! Nyt mulla on tosiaan mahdollisuus kirjoitella vähän paremmin,  kun saattiin koululta ilmaseksi tälläiset ihan uusimman mallin ipadit.

Sori nyt en onnistunut lisäämään tähän kuvia katon jos huomenna onnistuis, mutta nyt pitää lähteä nukkuman!😴

Kisapäivä #17

Heissaan!
Nyt se on tehty, ekat ampumajuoksu kisat on takana! Ei voi sanoa että kisa olisi hirveän mennyt hyvin, mutta kunnialla juoksin loppuun asti, vaikka sakkorinki tulikin tutuksi. Eka ammunta joka suorittettiin makuulta meni ihan järkyttävän huonosti. Valmentaja sanoiki näin: "Kyllä näki että jännnitti, kauheea sähellystä". Kisan jälkeen vielä naureskeli, että oli kyllä hirveä aloitus sille ammunnalle, mutta jaksoi muistuttaa että ensi viikonloppuna Oulussa on jo helpompaa. Jos makuu ammunnasta tuli naureskelua, oli pystyammunta päinvastainen! Se meni tosi hyvin ekaksi kisaksi ja kehuja tuli! Ampumajuoksu kisoissa kun oltiin kuului ohjelmaan tosiaan juoksemistakin ja se nyt meni niinkuin odottaa saattoi. Kun keskiviikkona toimi kroppa älyttömän hyvin ja hengitys ei ollenkaan, meni eilen juuri toisinpäin. Kroppa oli tosi väsynyt mutta hengitys kulki ihan okei, tosin tällä kertaa otin jo ennen kisan alkua avaavan.
Ihan hyvällä mielellä kuitenkin voi jatkan etenpäin, vaikka Ouluun meneminen kyllä pelottaa! Toivottavasti Oulun kisoihin osuisi nyt se päivä kun pelaa sekä kroppa, että hengitys. Hyvää on myös se, että eilen kisoissa oppi vähän mitä kilpailupaikalla pitää tehdä yms. Ehkä ensi kauden lopulla nämäkin jutut sujuvat jo rutiinilla!

 Hah tässä en voi kun miettiä mitä mulle on tapahtunut, mistä mulle on tullut tää rohkeus tehdä tätä. En vieläkään oikein usko, että mulla on todella rohkeutta lähteä ampumajuoksun sm-kisoihin. En olisi edes ampumahiihto kisoihin uskaltanut tällä reeni määrällä mennä! Toukokuussa kun mulle sanottiin, että syksyllä pitää jotkut pikkupiirikunnalliset käydä sumiaisissa juoksemassa olin jo aivan kauhuissani.
Vaikka lähdenkin Ouluun ihan sen takia, että se helpottaa talven kisoja, ei olisi aikasemmin tullut mieleenkään, että kisoihin voisi lähteä harjoittelmaan varsinkaan, jos tietää sijoituksen tulevan olemaan viimeinen.

Koulun alkaminen ja yksin asuminenkaan ei jännitää, enään niin paljoa saatan jopa vähän odottaa uutta koulua! Ihme sillä vielä viime vuonna mun pahin painajainen olisi ollut joutua luokkaan josta en tunne ketään ja kouluun josta tunnen vain muutaman ihmisen. Nykyään olen jotenkin positiivisempi ja luottavaisempi tulevaisuuden, niinkuin kaiken muunkin suhteen!

Huh melkein maalissa!