Huono suoritus etten sanois #21

Heissaan!

Nyt oon onneks saatu lukio hommat kasaan tältä vuodelta enää numeroiden saantia vaille tän vuoden opiskelut valmiina. Vaikka rentohan mun koeviikko oli kun vaan yhtenä päivänä oli koe ja sekin iltapäivällä. Lähinnä oon siis lomaillu tän viikon, siivoilu kämpän joulu kuntoon, ostanu joululahjoja, reenannu. Ja tulihan sitä yks turha  Oulun kisareissu heitettyä.  Huono suoritus sanois valmentaja, ite sanosin että erittäin huono suoritus, niin huono että hävettää. Kokemusta rikkaampana...

Ens kerralla mä en unhoda avaava lääkettä kotiin. Ens kerralla mulla on aseeseen lukkosulaa, niin että aseen lukko ei jäädy kisassa ja aiheuta toiminta häiriötä ja pilaa ammuntaa. Ens kerralla mä en luovuta, vaikka mun mahan sattuis kuinka. Ens kerralla mä suoriudun yksinkertaisesti 100% paremmin.

Jos tästä reissusta voi jotain hyvää sanoa ja hakea muuta kun, että ens kerralla en tee samoja virheitä. En tee niitä virheitä enää ikinä. Niin oli kivaa reissu muuten, jos onnistuu nollaamaan lauantain kisan epäonnistumisen ja pettymyksen. Perjantaina hiihto kulki loistavasti ja ammunta lähenteli täydellisyytä. Eikä tullut ladulla eikä illalla tylsää kun pääs näkee hyviä kavereita Oulun suunalta samalla kertaa. Kylpylässäkin pääs käymään ja hyvää ruokaa syömään, vaan ei lohduttanut nää jutut hirveesti eilen kun makas maassa ja itki, kipua ja epäonnistumista. Oma moka. 

No nyt pitää nollaa eilinen kisa ja lähtee tekeen ens viikonloppuna Mikkeliin ihan uusia suorituksia sillä tasolla, millä mä oikeesti olen. Tässähän sen taas tänä viikonloppuna miten herkkä tää laji on: perjantaina täyden kympin päivä, lauantaina ei edes 4-10 asteikolle päästy ja tänään koko reenissä yks laukaus ohi makuulta ja pystystäkin muutama hassu. Tämän päivän yli 60 laukauksesta saldona vähemmän sakkoja kuin eilisestä kisasta yhdeltä paikalta. Hiihtokin tuntu tänään ihan mukavalta no minkäs sille voi, kun on tyhmä. 

Noh tästä nyt jouluja viettelee, itteeni keräilee ja vähä itsevarmuutta hakee vähän jokaselle osa-alueelle tässä elämässä. Nyt on kuitenkin ihan kiva olla pitkästä aikaa vähän kauemmin kotona kotona vanhempien luona kun sisko ja koko muukin perhe on kotona ja pääsee jouluna sitten vähän rentoutumaan.

Torstaina yhteisreenejä ennen ja niitten jälkeen vielä hymyilytti vähän enemmän kuin Oulussa kisan jälkeen. 

Kiireinen lukiolainen ilmoittautuu! #19

Heissaan, siitä onkin pitkä aika kun olen tänne bloggerin puolelle eksynyt. Paljon on tässä ajassa kerennyt taphtua. Melkein kolme jaksoa lukioa takana. Ihan hyvillä numeroilla kaiken päälle, vaikka poissa oloja onkin kertynyt enemmän, kuin monelle koko lukio aikana. Jyväskylässä yksin asumiseen ja uuteen kouluun sopeutunut. Myös uuden fysiikka valmentaja kanssa reenit on lähtenyt hyvin käyntiin. Leireilty paljo melkein 40 leiri päivää koulujen alusta tähän päivään, lähinnä ampumahiihtäjien kanssa Vuokatissa. Syksyllä tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa mattotestissä arvoja ja kuntoa testailemassa ja ihan hyvää palautettahan sieltä tuli.

Ekat ampumahiihto kisat käyty ja samalla kisakausi avattu pari viikkoa sitten Kontiolahdella GP-kisoissa. Sieltä tulikin huima parannus edellisiin kisa-ammuntoihin kun lauantaina tuloksissa 2+0 ja sijoitus kolmas. Seuraavana päivänä ei ihan yhtä hyvään tulokseen vielä taito riittänyt ja taulut kaatu sen verran että sijoitus kahdeksas ja sakot 2+1+4. Ammunta valmentajaltakin tuli jo kommenttia, että mähän näytän jo ihan ampumahiihtäjltä, heh saavut kai se sekin on. Hiihto oli kuitenkin viikonlopun molempina päivinä ihan ok, ei mitään lennokasta. Mutta tällähetkellä kyllä tuntuu, että ylipäätään pysytyy hiihtämään ja avaamaan kauden terveenä! Toivottavasti sama jatkuisi tällä kertaa koko kauden...

Kauhee kiire tuntuis koko ajan olevan johonkin, suuntaan kokonajan olis jotain mitä pitäis tehä.  Ainut asia mikä mua harmittaa tällä hetkellä on se, että kaiken tön kiireen keskellä en ole kerennyt köydä ratsastamassa kertaakaan kesän jälkeeem. Mutta kun tuntuu vaan ettei missään vaiheessa kerkeä istua ja rauhottua ilman kauheaa stressiä siitä mikä jää tekemättä. Tasapainoilua koulutehtävien, fysiikka ja ammunta reenien sekä normaalin arjen pyörittämisessä. No luultavasti se tästä nyt vähän helpottuu kunhan tämän jakson nyt jaksaa tehdä kunnialla loppuun asti töitä. Ainakin koulun puolesta sillä oon käynyt järjästelemässä mun kursseja siten, että mulla on kevään koko ajan kahta kolmea lukuainetta per palkki + lilu eli liikunta/omaharjottelu. Toisaalta joululta alkaa kauhee kisa putki mikö loppuu vasta  Raahen sm-kiosihin maaliskuun vikana viikonloppuna. Sitä ennen ei oo kovin montaa viikko, minkä viettäisin kokonaan kotona. Noh ei se mitään sitähän mä haluun tehdä!

Kuka mä olen? Mitä mä teen tää?

Mä en tiedä enään kuka mä olen. Mitä mä haluan. 

Mun päivät noudattaa samaa kaavaa koko ajan. Mä teen kaiken, mikä on pakko mutten mitään ylimääräistä. 

Mulla menee siis kai hyvin? Mä oon vaa jotenkin hukassa itteni kanssa. Ihan kuin unessa odottaen, että jokin tai joku ravistelis mut hereille. Mutta mitään ei tapahdu mä vain odotan päivästä toiseen. 

Mä päätän joka päivä, että huomenna mä alotan alusta ja onnistun. 

Tällä kertaa saan jotain aikaam mutta, vielä kertaakaan en ole onnistunut. 

Ehkä vielä joku päivä, ehkä huomenna?

Mitä mä oikein valitan mullahan menee loistavsti? 

Lukioissa arvosanat hipoo kiitettävää, esseet aina palautettuna oikeaan päivään menessä, kavereitakin olen saanut. 

Kerron hymyillen kaikille, että yksin asuminen on ihan kivaa ja että reenit on myös sujuneet kohtuudella ja reeni motivaatio hyvä.  Kaupassakin muistanut käydä niin ettei nälkää ole tarvinnut nähdä, rahakin on aina ollut riittävästi.

Mikä mua siten riivaa? Miks mä en ole onneni kukkkuloilla? Muilla on paljon suurempia huolia ei mulla ole oikeutta olla tyytymätön!

Miks mä  sit kuitenki tulen päivästä toiseen kotiin koulusta ja kaadun sängylle toivoen voivani jäädä siihen makaamaan ilman, että tarvitsisi ikinä nousta? Miks kun mä katson peiliin mä näen sotanorsun vaikka tiedän olevani sopiva? 

Miks mun pitää tavotella täydellisyyttä niin että se hajottaa mut? Miks miks miks. 

Mun pää on täynnä kysymyksiä joihin mä en osaa vastata.

Tää viikonlopppu vikat reenit lumella ennen kiskautta.
 Seuraavana viikonloppuna suuntana Seinäjoki tai Oulu. Sitten onkin jo Kangasniemen ja Mikkelin karisinta viikonlopun vuoro. Seuraavaksi vuorossa hiihdon sm kemissä ja sitä seuraakin Kontiolahdella ampumahiihdon sm. Kisarumbaa riittä, onneks koulua on ens jaksossa vähemmän. Ehkä mä jaksankin paremmin, emkä ole näin saakelin väsynyt ja sterssaantunut kokonajan. 

Ehkä tää vaan on huono hetki, huno päivä tai viikko niitähän tulee jokaiselle.Mä en tiedä onko tää järkevää kirjottaa tätä tänne.

En mä kuitenkaan nää mitään järkeä siinäkään, että kirjottasin nyt kuinka pirtee ja hyvä fiilis mulla on koko ajan. Eihän kenenkään elämä oo sellasta kaikilla on välillä huonoja päiviä ja niistä noustaan. Ja kuitenkin loin tän blogin mulle itelle vähän kuin päiväkirjaksi.  Että mulle jäis niitä muistoja mitä lukea, kun ei se perinteinen käsinkirjoitettava päiväkirja oikein ottanut lähteäkseen.

Ampumajuoksun sm!

Heissaan! Taas hetki mennyt viime kirjoittelusta ja tooosi toosi paljon kaikkea onkin kerennyt tapahtumaan. Viime postauksen kirjoitin Keuruun kisan jälkeen seuraava viikko menikin aika pitkälti Oulussa ensin reenamassa sm-kiosija varten ja viikonloppuna tietenkin kisaillen. Treenit meni ennen sm-kisoja tosi hyvin, harjoitus kisassa ammuin vain 3+1 sakot! Ja koska reenejä oli vain yhdet päivässä oli mulla paljon aikaa viettää uusien ja Vuokatin leireiltä saatujen kavereiden kanssa! Suurimmaksi osaksi käytiin rannalla ja ajeltiin vain ympäri Oulua kahtelemassa paikkoja, onneks oli paikallinen kaverin mukana, koska muuten en olisi ikinä löytänyt Oulussa mihinkään! Tykkäsin kyllä Oulusta kaupunkina tosi paljon se oli jotenkin tosi nätti kaupunki, tosin jos Jyväskylään vertaa ei se tietenkään paljon vaadi...  Mutta siellä oli myös paljon tosi ihania rantoja ja oli kiva päästä mereen uimaan!
Kilpailut meni mun osalta noh vähän kaksjakosesti ammunta ei mennyt kummoisesti, mutta toisaalta eipä sen vielä tarttekkaan mennä hyvin. Mutta juoksemisessa yllätin itsenikin, jaksoin tosi hyvin ja molempina kisapäivinä kroppa sekä hengitys pelas tosi hyvin ja sunnuntaina ei edes edellisen päivän kisa hirveästi painanut. Launtain kisassa olinkin sm yhdeksäs vaikka pääsin kiertämään sakkorinkiä peräti 8kertaa, mikä tarkoittaa, että sain kaksi taulua alas. Juoksu oli kuitenkin niin hyvä että ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Sunnuntain kisassa 6 sakko minuuttia tarkoittaen että joka paikalta osuin yhteen tauluun, mutta taas kerran juoksu kulki ja sijoitus ei kuudesta sakko minuutista huolimatta ollut viimeinen! Juoksu aikani olisi sunnuntain kisassa ollut neljänneksi nopein ja kun otetaan huomioon vielä se että jäin joka ampumapaikalla n.15s olisi aikani ollut luultavasti pelkässsä juoksussa ehkä toiseksi nopein. Ja jos mukana olisi ollut vähän tuuria ja olisin osunut joka paikalta muutamaan tauluun olisi sija ollut neljäs! Tästä on kyllä tosi hyvä jatkaa ja motivaatiota riittää!

Toinen juttu mikä tietenkin on tapahtunut on koulujen alku ja jyväskylään muutto mutta ehkä kirjoitttelen siitä ja mun tän hetken valmennus kuvioista, jotka on nekin vähän muuttunut niin ensi postaukeen! Nyt mulla on tosiaan mahdollisuus kirjoitella vähän paremmin,  kun saattiin koululta ilmaseksi tälläiset ihan uusimman mallin ipadit.

Sori nyt en onnistunut lisäämään tähän kuvia katon jos huomenna onnistuis, mutta nyt pitää lähteä nukkuman!😴

Kisapäivä #17

Heissaan!
Nyt se on tehty, ekat ampumajuoksu kisat on takana! Ei voi sanoa että kisa olisi hirveän mennyt hyvin, mutta kunnialla juoksin loppuun asti, vaikka sakkorinki tulikin tutuksi. Eka ammunta joka suorittettiin makuulta meni ihan järkyttävän huonosti. Valmentaja sanoiki näin: "Kyllä näki että jännnitti, kauheea sähellystä". Kisan jälkeen vielä naureskeli, että oli kyllä hirveä aloitus sille ammunnalle, mutta jaksoi muistuttaa että ensi viikonloppuna Oulussa on jo helpompaa. Jos makuu ammunnasta tuli naureskelua, oli pystyammunta päinvastainen! Se meni tosi hyvin ekaksi kisaksi ja kehuja tuli! Ampumajuoksu kisoissa kun oltiin kuului ohjelmaan tosiaan juoksemistakin ja se nyt meni niinkuin odottaa saattoi. Kun keskiviikkona toimi kroppa älyttömän hyvin ja hengitys ei ollenkaan, meni eilen juuri toisinpäin. Kroppa oli tosi väsynyt mutta hengitys kulki ihan okei, tosin tällä kertaa otin jo ennen kisan alkua avaavan.
Ihan hyvällä mielellä kuitenkin voi jatkan etenpäin, vaikka Ouluun meneminen kyllä pelottaa! Toivottavasti Oulun kisoihin osuisi nyt se päivä kun pelaa sekä kroppa, että hengitys. Hyvää on myös se, että eilen kisoissa oppi vähän mitä kilpailupaikalla pitää tehdä yms. Ehkä ensi kauden lopulla nämäkin jutut sujuvat jo rutiinilla!

 Hah tässä en voi kun miettiä mitä mulle on tapahtunut, mistä mulle on tullut tää rohkeus tehdä tätä. En vieläkään oikein usko, että mulla on todella rohkeutta lähteä ampumajuoksun sm-kisoihin. En olisi edes ampumahiihto kisoihin uskaltanut tällä reeni määrällä mennä! Toukokuussa kun mulle sanottiin, että syksyllä pitää jotkut pikkupiirikunnalliset käydä sumiaisissa juoksemassa olin jo aivan kauhuissani.
Vaikka lähdenkin Ouluun ihan sen takia, että se helpottaa talven kisoja, ei olisi aikasemmin tullut mieleenkään, että kisoihin voisi lähteä harjoittelmaan varsinkaan, jos tietää sijoituksen tulevan olemaan viimeinen.

Koulun alkaminen ja yksin asuminenkaan ei jännitää, enään niin paljoa saatan jopa vähän odottaa uutta koulua! Ihme sillä vielä viime vuonna mun pahin painajainen olisi ollut joutua luokkaan josta en tunne ketään ja kouluun josta tunnen vain muutaman ihmisen. Nykyään olen jotenkin positiivisempi ja luottavaisempi tulevaisuuden, niinkuin kaiken muunkin suhteen!

Huh melkein maalissa!

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa #16

Heissaan!
Taas olen leiriltä kotiin palannut ja tuttu leiri väsymys painaa, vaikka leiri olikin tällä kertaa vain 4pv.  Leireiltiin Laajavuoressa, joten maisemat olivatkin jo tutut sekä matka leirille lyhyt. Näille neljälle päivälle mahtui kovia reenejä rullilla, juosten, sauvarinteessa sekä suunistaen, sekä leppoisempaa futiksen pelailua, kordinaatia harjoittelua, uimista ja fresbeegolfia. Vapaa-aikaa vietettiin tieytysti leppoisasti hyvällä porukalla!

Itse kävin tekemässä leirltä yhden oman ampumajuoksu harjoituksen, koska ensi viikonloppuna tapahtuu sellainen asia, mihin en uskonut ikinä lähteväni mukaan nimittäin ampumajuoksu kilpailut Keuruulla. Ei ehkä kuullosta kummoiselta, mutta tällä ammuntaharjoittelun määrällä ja sillä kuinka paljon vihaan juoksemista koska olen siinä niiiiiiiiiin huono on ensi viikonlopun kisaan osallistuminen ihme! Vielä suurempi järkytys on vielä, että minut sittenkin löytää kahden viikon päästä ampumajuoksun sm-kisoista.
Toisaalta näihin kisoihin en lähde niinkään "kilpailemaan", vaan hakemaan kokemusta ja harjoittelemaan. Tiedossa on että sijoitus on viimeinen ellei jotain vielä suurempaa ihmettä tapahtuisi.

Ainakaan tämän päivän harjoituskisan perusteella joka kipailtiin sumiaisissa, ei kannata mitään muuta kuin viimeistä sijaa odotella Oulussa. Ammunta meni tänään tosi huonosti sykkeeltä. Asiaan vaikutti myös tosin se että,  jouduin juostessa tosi koville: ylipitkä 5km matka, hirveä kuumus ja  kun päälle vielä lisätään se että hengitys ahdisti tosi paljon oli kaikki valmiina huonolle ammunnalle. Jouduin kesken kisan ottamaan avaavan, kun hengitys ei kertakaikkiaan kulkenut en tiedä oliko tälle syynä se että aamulla oli vähän flunssainen olo vaiko allergia lääkkeiden unohdus, no tänään oli "tälläinen" päivä. Joku nyt kuitenkin ajattelee nyt että "Tyhmä miksei se ottanut sitä avaavaa jo ennen kisaa niinkuin yleensä!" En ottanut sitä ennen kisaa, koska en uskonut tarvitsevani, kun en ole enää kesällä tarvinnut avaavaa kuin ihan muutaman kerran alku kesästä.
Juokseminen meni kuitenkin yllättävän hyvin kaikestaa huolimatta! Alan jo uskoa, että selviydyn ihan hyvin Keuruun sekä Oulun pikamatkoista juoksemisen osalta, mutta normaalimatka Oulussa pelottaa vielä vähäsen. Toivottavasti kisapäivinä ei olisi näin kuuma, viileä ilma helpottaisi niin paljon!

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla kanssa laajavuoren seikkaulupuistossa, oli kyllä kivaa! Harmi kun ei saatu ihan koko porukkaa mukaan, kun ei oikein aikataulut mennyt yhteen niin oltiin sitten neljästään tyttöjen kanssa. Muutenkin oon ollut nyt joka päivä jykyläs ja kämpillä, aika vähän tulee vietettyä aikaa ihan täällä kotona kotona Laukaassa.

Saatte nyt loppuun muutaman vanhan kuvan koska: a) mulla on aika vähän kuvia tältä ajalta b) en saa niit¨ä siirettyä koneelle, koska mulla ei vieläkään ole konetta.

#happy #me #15

Sitä voi valjastaa voimansa, 

jos uskoo siihenvoivansa

Ei sil oo välii mist oon tullu

Vaan sil et millanen mä oon

Ja oonko valmiina mä oon

Ei sil oo välii et oon hullu

Viime päivät mulla on ollut vähän vähemmän reenailua, pakotetusti. Tuli valmentajalta käsky etten saa edes katsoa aseeseen kolmeen päivään mieluiten ei neljään joten ampumis reenit on ollut tauolla ja fyysikka reenejäkin on tullut tehtyä vähemmän kun oli leposyke niin korkealla tuli käskyä siihenkin suuntaan että lepoa… Joten mulla on ollut aikaa tehdä kaikkea muuta, kavereita oon nähny, kattonu leffoja, ollut pupun kanssa, viettänyt sisko aikaa, käynyt remppaamassa mun kämppää ja… Tylsistynyt niin että ajauduin pelleilemään ja ottamaan itselaukaisimella kuvia. :D Ja tulos olikin sitten seuraavan näköinen… ->

Älkää ees kysykö ei oikee lähteny tän muokkausohjelman käyttö XD

jep jep, onnistuu onnistu :DD

  

vauva <3

Et voi pilata mun fiilistä millään #14

 Tähän alkuun sellane pieni ilmotusasia! Mun oma kone on tosiaan rikki ja sen takia mun on vähän vaike postaila varsinki kuvien kanssa tuottaa tuskaa. Tänään sain lainata mun siskon konetta, mutta sanotaanko että ton mun oman koneen jälkeen tän mac:in käyttö ei vielä ihan onnistu… :D Ja sen takia ei nyt onnistu sen toisen leiripostauksenkaan tekeminen kun en millään saa siihen kuvia ennen kun saan taas oman koneen...

Mutta juu muuten mulle kuuluu ihan loistavaa! Viime viikolla reenailut meni Vuokatissa ihan loistavasti, tunteja tälle viikolle kertyi 19h! Laukaksia vähän alle tuhat ja tällä viikolla ne taulut kaatukin reippaasti paremmin kun viime viikolla, huh! Heh alko loppu viikosta jo kroppa kaipailla lepoo kun oli melkein kaks viikkoa tullut reenattua ilman lepopäivää. No onneks huomenna on hieroja, torstaina suunta onkin taas leirille.
Vuokatista lähdön jälkeen käytiin tosiaan mökkeilemässä yhden yön verran. Mökillä mulle tuli hirvee into mennä kuvailemaan, kun oli aivan ihana ilma! Koitin siinä kanssa muutaman kuvan ottaa itselaukaisimella ja pakko myöntää että tän jälkeen arvostan paljon enemään ihmisiä jotka onnistuu sillä ottamaan hyviä kuvia! Iteltä ei ihan meinannu kärsivällisyys riittää, se kun ei millään onnistunut…
 Lauantina mentiin veljen reenien ajaksi Ikeaan katteleen mun kämppään tavaroita ja muutenkin shoppaileen, kyllähän sieltä kivoja vaatteita mukaan lähtikin, mutta niistä kuvia myöhemmin.

Ja uskokaa pois nää on ne parhaat selfie otokset.. :D  Mun loistavie mökkeily luontokuvia saatte ehkä vähän myöhemmin kun kerkeän ensin ite kattella niitä…

hah näkyykin tos polves tollane haava kun heitin tosiaa vuokatissa rullahiihtäessä suoraan naamalteni asfaltille ku rulla tökkäs iha yhtäkki, vähä kirpas… Noh siinä meni se en oo kaatunu kahteen vuoteen :D

~äärirajoille~

Suljen silmät, kuvittelen et lennän Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä Vaikka en tiedä, haluatko sä enää Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää Vien tän äärirajoille, äärirajoille

Moikka nyt onkin mennyt pari viikkoa ilmaman kirjottelua, koska on ollut niin kiire. Ensin viikko töitä sekä tietyti reenailua. Ratsastamassakin kävin kahdesti kerran Ventlalla Bealla ja sitten luultavasti viimeisellä vakiotunnillani Hepoharjulla Reiskalla. Torstaina käytiin myös Ventlan kanssa häyrylän rannassa katsomassa Eriniä, Jukka poikaa sekä Juha Tapioa. Perjantaina käytiin Jyväskylässä ja oltiin yötä Ventlalla muutamat kuvatkin käytiin illalla ottamassa.

Tällä viikolla olikin vähän pelolla odotettu ampumahiihtoleiri Vuokatissa. Jännitti kyllä tulla kun en tuntenut tai edes tiennyt ketään leirille tulevia ja tietenkin oman lisän toi se, että koska olen vasta aloittanut ja muut reenanneet jo monta vuotta. Jotenkin kai pelkäsin tavallani että mua ei ottettaisi porukkaan koska en pärjää vielä ammunnassa tai yleisesti radalla yhtä hyvin kuin muut. Kaikki jännitys ja pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi kun kaikki leiriporukassa olivat tosi mukavia! Eilen kun kaikki muut lähtivät kotimatkalle tuli kyllä tosi haikee fiilis itelle kun tajusi että seuraavan kerran nähdään vasta parin kuukauden päästä seuraavalla Vuokatin leirillä koska en lähde Ouluun ampumajuoksun sm-kisoihin. Eikä tätä porukkaa muuten niin helposti voi nähdä kun kaikki leiriläiset olivat ihan ympäri suomesta kotoisin, yksi jopa Sveitsistä.

Leiri oli harjoituksien kannalta ihan mahtava sai kyllä tosi paljon uutta intoa kun näki millaista se reenaaminen on, tosi hauskaa ja monipuolista! Oli kyllä ihan kova reeni viikko pelkän fysiikankin osalta ja tuntejakin kertyi n.21h. Meillä oli ohjelmassa mm. vaaralle rullilla nousuja, ampumasuunnistusta, tietenkin myös rulla-ampumahiihtoa ja leirin loppussa myös 3xpikakisan tyyppinen ampumajuoksu harjoitus. Tietenkin oli myös ihan pelkkiä ammuntaharkkoja sellaisiakin joissa tehtiin pelkkää kuivaharjoittelua ja mukana oli myös paineenalainen ammunta reeni jossa kisattiin ja oli aikarajat, oli kyllä tosi kivoja reenejä kaikki. Ohjattujen reenien ohella oli myös omia fyysiikka reenejä joita pääsi myös tekemään välillä kavereiden kanssa. Iltaisin ja vapaa-ajalla hegailtiin porukalla, käytiin pelaamassa fudista, keilaamassa sekä kaikenlaista muuta mukavaa.

Nyt on vielä tähän loppuun sanoa että mä en käsitä, mitä mulle tapahtu tolla leirillä, mutta mä oon vaan niin onnellinen kaikesta ja rakastan mun elämää just tälläsenä! Pitkästä aikaa oon ensimmäistä oikeesti rehellisesti onnellinen ja tyytyväinen!

1

2

3

4

5

onnellinen onnellinen onnellinen, rakastan tätä kaikkea!

Hah alkuun kun katoin näitä kuvia viime viikolla olin kaikista sillen hyi hirvee ei kehtaa julkasta hyihyihyi, nyt mulla oli hirvee työ saaha valittua näin vähän kuvia kun ois ollut niin paljon sellasia mitä olisin halunnut laittaa! :D