Huono suoritus etten sanois #21

Heissaan!

Nyt oon onneks saatu lukio hommat kasaan tältä vuodelta enää numeroiden saantia vaille tän vuoden opiskelut valmiina. Vaikka rentohan mun koeviikko oli kun vaan yhtenä päivänä oli koe ja sekin iltapäivällä. Lähinnä oon siis lomaillu tän viikon, siivoilu kämpän joulu kuntoon, ostanu joululahjoja, reenannu. Ja tulihan sitä yks turha  Oulun kisareissu heitettyä.  Huono suoritus sanois valmentaja, ite sanosin että erittäin huono suoritus, niin huono että hävettää. Kokemusta rikkaampana...

Ens kerralla mä en unhoda avaava lääkettä kotiin. Ens kerralla mulla on aseeseen lukkosulaa, niin että aseen lukko ei jäädy kisassa ja aiheuta toiminta häiriötä ja pilaa ammuntaa. Ens kerralla mä en luovuta, vaikka mun mahan sattuis kuinka. Ens kerralla mä suoriudun yksinkertaisesti 100% paremmin.

Jos tästä reissusta voi jotain hyvää sanoa ja hakea muuta kun, että ens kerralla en tee samoja virheitä. En tee niitä virheitä enää ikinä. Niin oli kivaa reissu muuten, jos onnistuu nollaamaan lauantain kisan epäonnistumisen ja pettymyksen. Perjantaina hiihto kulki loistavasti ja ammunta lähenteli täydellisyytä. Eikä tullut ladulla eikä illalla tylsää kun pääs näkee hyviä kavereita Oulun suunalta samalla kertaa. Kylpylässäkin pääs käymään ja hyvää ruokaa syömään, vaan ei lohduttanut nää jutut hirveesti eilen kun makas maassa ja itki, kipua ja epäonnistumista. Oma moka. 

No nyt pitää nollaa eilinen kisa ja lähtee tekeen ens viikonloppuna Mikkeliin ihan uusia suorituksia sillä tasolla, millä mä oikeesti olen. Tässähän sen taas tänä viikonloppuna miten herkkä tää laji on: perjantaina täyden kympin päivä, lauantaina ei edes 4-10 asteikolle päästy ja tänään koko reenissä yks laukaus ohi makuulta ja pystystäkin muutama hassu. Tämän päivän yli 60 laukauksesta saldona vähemmän sakkoja kuin eilisestä kisasta yhdeltä paikalta. Hiihtokin tuntu tänään ihan mukavalta no minkäs sille voi, kun on tyhmä. 

Noh tästä nyt jouluja viettelee, itteeni keräilee ja vähä itsevarmuutta hakee vähän jokaselle osa-alueelle tässä elämässä. Nyt on kuitenkin ihan kiva olla pitkästä aikaa vähän kauemmin kotona kotona vanhempien luona kun sisko ja koko muukin perhe on kotona ja pääsee jouluna sitten vähän rentoutumaan.

Torstaina yhteisreenejä ennen ja niitten jälkeen vielä hymyilytti vähän enemmän kuin Oulussa kisan jälkeen. 

Kiireinen lukiolainen ilmoittautuu! #19

Heissaan, siitä onkin pitkä aika kun olen tänne bloggerin puolelle eksynyt. Paljon on tässä ajassa kerennyt taphtua. Melkein kolme jaksoa lukioa takana. Ihan hyvillä numeroilla kaiken päälle, vaikka poissa oloja onkin kertynyt enemmän, kuin monelle koko lukio aikana. Jyväskylässä yksin asumiseen ja uuteen kouluun sopeutunut. Myös uuden fysiikka valmentaja kanssa reenit on lähtenyt hyvin käyntiin. Leireilty paljo melkein 40 leiri päivää koulujen alusta tähän päivään, lähinnä ampumahiihtäjien kanssa Vuokatissa. Syksyllä tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa mattotestissä arvoja ja kuntoa testailemassa ja ihan hyvää palautettahan sieltä tuli.

Ekat ampumahiihto kisat käyty ja samalla kisakausi avattu pari viikkoa sitten Kontiolahdella GP-kisoissa. Sieltä tulikin huima parannus edellisiin kisa-ammuntoihin kun lauantaina tuloksissa 2+0 ja sijoitus kolmas. Seuraavana päivänä ei ihan yhtä hyvään tulokseen vielä taito riittänyt ja taulut kaatu sen verran että sijoitus kahdeksas ja sakot 2+1+4. Ammunta valmentajaltakin tuli jo kommenttia, että mähän näytän jo ihan ampumahiihtäjltä, heh saavut kai se sekin on. Hiihto oli kuitenkin viikonlopun molempina päivinä ihan ok, ei mitään lennokasta. Mutta tällähetkellä kyllä tuntuu, että ylipäätään pysytyy hiihtämään ja avaamaan kauden terveenä! Toivottavasti sama jatkuisi tällä kertaa koko kauden...

Kauhee kiire tuntuis koko ajan olevan johonkin, suuntaan kokonajan olis jotain mitä pitäis tehä.  Ainut asia mikä mua harmittaa tällä hetkellä on se, että kaiken tön kiireen keskellä en ole kerennyt köydä ratsastamassa kertaakaan kesän jälkeeem. Mutta kun tuntuu vaan ettei missään vaiheessa kerkeä istua ja rauhottua ilman kauheaa stressiä siitä mikä jää tekemättä. Tasapainoilua koulutehtävien, fysiikka ja ammunta reenien sekä normaalin arjen pyörittämisessä. No luultavasti se tästä nyt vähän helpottuu kunhan tämän jakson nyt jaksaa tehdä kunnialla loppuun asti töitä. Ainakin koulun puolesta sillä oon käynyt järjästelemässä mun kursseja siten, että mulla on kevään koko ajan kahta kolmea lukuainetta per palkki + lilu eli liikunta/omaharjottelu. Toisaalta joululta alkaa kauhee kisa putki mikö loppuu vasta  Raahen sm-kiosihin maaliskuun vikana viikonloppuna. Sitä ennen ei oo kovin montaa viikko, minkä viettäisin kokonaan kotona. Noh ei se mitään sitähän mä haluun tehdä!

Kuka mä olen? Mitä mä teen tää?

Mä en tiedä enään kuka mä olen. Mitä mä haluan. 

Mun päivät noudattaa samaa kaavaa koko ajan. Mä teen kaiken, mikä on pakko mutten mitään ylimääräistä. 

Mulla menee siis kai hyvin? Mä oon vaa jotenkin hukassa itteni kanssa. Ihan kuin unessa odottaen, että jokin tai joku ravistelis mut hereille. Mutta mitään ei tapahdu mä vain odotan päivästä toiseen. 

Mä päätän joka päivä, että huomenna mä alotan alusta ja onnistun. 

Tällä kertaa saan jotain aikaam mutta, vielä kertaakaan en ole onnistunut. 

Ehkä vielä joku päivä, ehkä huomenna?

Mitä mä oikein valitan mullahan menee loistavsti? 

Lukioissa arvosanat hipoo kiitettävää, esseet aina palautettuna oikeaan päivään menessä, kavereitakin olen saanut. 

Kerron hymyillen kaikille, että yksin asuminen on ihan kivaa ja että reenit on myös sujuneet kohtuudella ja reeni motivaatio hyvä.  Kaupassakin muistanut käydä niin ettei nälkää ole tarvinnut nähdä, rahakin on aina ollut riittävästi.

Mikä mua siten riivaa? Miks mä en ole onneni kukkkuloilla? Muilla on paljon suurempia huolia ei mulla ole oikeutta olla tyytymätön!

Miks mä  sit kuitenki tulen päivästä toiseen kotiin koulusta ja kaadun sängylle toivoen voivani jäädä siihen makaamaan ilman, että tarvitsisi ikinä nousta? Miks kun mä katson peiliin mä näen sotanorsun vaikka tiedän olevani sopiva? 

Miks mun pitää tavotella täydellisyyttä niin että se hajottaa mut? Miks miks miks. 

Mun pää on täynnä kysymyksiä joihin mä en osaa vastata.

Tää viikonlopppu vikat reenit lumella ennen kiskautta.
 Seuraavana viikonloppuna suuntana Seinäjoki tai Oulu. Sitten onkin jo Kangasniemen ja Mikkelin karisinta viikonlopun vuoro. Seuraavaksi vuorossa hiihdon sm kemissä ja sitä seuraakin Kontiolahdella ampumahiihdon sm. Kisarumbaa riittä, onneks koulua on ens jaksossa vähemmän. Ehkä mä jaksankin paremmin, emkä ole näin saakelin väsynyt ja sterssaantunut kokonajan. 

Ehkä tää vaan on huono hetki, huno päivä tai viikko niitähän tulee jokaiselle.Mä en tiedä onko tää järkevää kirjottaa tätä tänne.

En mä kuitenkaan nää mitään järkeä siinäkään, että kirjottasin nyt kuinka pirtee ja hyvä fiilis mulla on koko ajan. Eihän kenenkään elämä oo sellasta kaikilla on välillä huonoja päiviä ja niistä noustaan. Ja kuitenkin loin tän blogin mulle itelle vähän kuin päiväkirjaksi.  Että mulle jäis niitä muistoja mitä lukea, kun ei se perinteinen käsinkirjoitettava päiväkirja oikein ottanut lähteäkseen.