Kuka mä olen? Mitä mä teen tää?

Mä en tiedä enään kuka mä olen. Mitä mä haluan. 

Mun päivät noudattaa samaa kaavaa koko ajan. Mä teen kaiken, mikä on pakko mutten mitään ylimääräistä. 

Mulla menee siis kai hyvin? Mä oon vaa jotenkin hukassa itteni kanssa. Ihan kuin unessa odottaen, että jokin tai joku ravistelis mut hereille. Mutta mitään ei tapahdu mä vain odotan päivästä toiseen. 

Mä päätän joka päivä, että huomenna mä alotan alusta ja onnistun. 

Tällä kertaa saan jotain aikaam mutta, vielä kertaakaan en ole onnistunut. 

Ehkä vielä joku päivä, ehkä huomenna?

Mitä mä oikein valitan mullahan menee loistavsti? 

Lukioissa arvosanat hipoo kiitettävää, esseet aina palautettuna oikeaan päivään menessä, kavereitakin olen saanut. 

Kerron hymyillen kaikille, että yksin asuminen on ihan kivaa ja että reenit on myös sujuneet kohtuudella ja reeni motivaatio hyvä.  Kaupassakin muistanut käydä niin ettei nälkää ole tarvinnut nähdä, rahakin on aina ollut riittävästi.

Mikä mua siten riivaa? Miks mä en ole onneni kukkkuloilla? Muilla on paljon suurempia huolia ei mulla ole oikeutta olla tyytymätön!

Miks mä  sit kuitenki tulen päivästä toiseen kotiin koulusta ja kaadun sängylle toivoen voivani jäädä siihen makaamaan ilman, että tarvitsisi ikinä nousta? Miks kun mä katson peiliin mä näen sotanorsun vaikka tiedän olevani sopiva? 

Miks mun pitää tavotella täydellisyyttä niin että se hajottaa mut? Miks miks miks. 

Mun pää on täynnä kysymyksiä joihin mä en osaa vastata.

Tää viikonlopppu vikat reenit lumella ennen kiskautta.
 Seuraavana viikonloppuna suuntana Seinäjoki tai Oulu. Sitten onkin jo Kangasniemen ja Mikkelin karisinta viikonlopun vuoro. Seuraavaksi vuorossa hiihdon sm kemissä ja sitä seuraakin Kontiolahdella ampumahiihdon sm. Kisarumbaa riittä, onneks koulua on ens jaksossa vähemmän. Ehkä mä jaksankin paremmin, emkä ole näin saakelin väsynyt ja sterssaantunut kokonajan. 

Ehkä tää vaan on huono hetki, huno päivä tai viikko niitähän tulee jokaiselle.Mä en tiedä onko tää järkevää kirjottaa tätä tänne.

En mä kuitenkaan nää mitään järkeä siinäkään, että kirjottasin nyt kuinka pirtee ja hyvä fiilis mulla on koko ajan. Eihän kenenkään elämä oo sellasta kaikilla on välillä huonoja päiviä ja niistä noustaan. Ja kuitenkin loin tän blogin mulle itelle vähän kuin päiväkirjaksi.  Että mulle jäis niitä muistoja mitä lukea, kun ei se perinteinen käsinkirjoitettava päiväkirja oikein ottanut lähteäkseen.